Pattijoen Mehtäkirkko on mehtän siimeksesä. Kuva: Kirsti Vähäkangas
Pattijoen Mehtäkirkko on pykätty rauhallisseen mehtikköön vajjaan kilometrin päähän meren rannasta. Aaltojen huokailu kuuluu pihapiiriin. Eikä sinne oo kasitieltä ku kolome vaivasta kilometriä. Kirkon on rakentanu ja omistaa Partiolippukunta Tervastuli, joka juhulii nelikymmenvuotista toimintaansa täsä viikonvaihteesa.
Sanallisen esikuvan Mehtäkirkko on napannu Norijasta. Sielon mehtien keskelle rakennettuja hilijentymispaikkoja vaikka millä mitalla.
Salamanterit sen tekiPyhtilän Juhani, se Partiolippukunta Tervastulen tirehtööri ja Pattijoen seurakunnan nuorisotyön ohojaaja kekkas vuonna 1994 rustata partiolaisten aataminaikusesta kämpästä leirikirkon. Soli syystalavesta saanu unesa Mehtäkirkon riitingit, joitten mukkaan se rupes kuutijoimaan asiaa jalalle. Silloli meininki saaha aikaseksi elävän tulen, veen ja valon kirkko.
Kesäkuusa 1995 alako tojelline rulijanssi. Koulut oli lyöny ovesa säppiin kesäksi ja oli toinen rokulipäivä, ku Juhani pasteeraili kirkkotyömaalla. Ennen sianpieremää paikalle rynnisti intua puhkuen Salamanterit-ryhymä. Porukkaan kuulu yheksän 16-kesästä vaeltajalikkaa, pari täyskasvusta miestä ja lauma verenhimosia sääskiä.
Pytingin perustukseen muurattiin Raamattu, jokkoli ollu käytösä Pattijoen seurakunnan nimikkolähetillä, Tuula Tötterströmillä, Zairesa.
Kirkonpenkit ja saarnatuoli nikkaroitiin puusta. Auringonsätteet, jokka tuluvii alttarille suurista akkunoista, valasee kirkon. Lissää valua ja tunnelmaa tuo takasa loimottava valakia ja iso määrä kynttilöitä.
Kivinen alttari, soliseva puro, luonnonkukat vaasisa. Luonnollähheisyyttä on osattu käyttää kirkon sisustuksesa aivan ihastuttavalla tavalla.
Ulukovalastuksena käytetään tähtitaivaan lisäksi tuohuksia ja ölijylamppuja, jokka luo eksoottisen tunnelman koko alueelle, ku ympärillon säkkipimijää.
Mehtäkirkko on saanu roppakaupalla arvokkaita lahajotuksia niinku kirkonkellot, virsikirijat, harmooni, ehtoolliskalusto sekä senki seittemällaisia tekstiilejä.
Mehtäkirkko siunattiin käyttöön Pyhän Ristin päivänä 14.9.1995. Ihte piispa Olavi Rimpiläinen toimitti siunauksen. Piispan kaulaan oli kietastu partiohuivi ja se muisteli omia partiokokemuksia. Soli aina rettuuttanu repun sivulakkarisa Uutta Testamenttia ja partiolaiset oli sitä yhesä jaamannu iltahartauksisa.
Lämminhenkiseen tapahtummaan osallistu kaikki rakentajat ynnä eri ikäset partiolaiset vanahempien kans.
Luonnon helemasaMehtäkirkosa om mahollisuus orkaniseerata kessää talavia kotosen mukavia ja luonnollähheisiä kallaaseita ja seremonioita niinku häitä ja ristiäisiä.
Luonnonkukilla koristeltu pyhäkkö on mitä romantillisin paikka käyvä papin aamenilla ja alottaa yhteistä taivalta. Ohovia kannattaa lontata rutosti, ettei tartte huitua päntiönnään. Sääskiä, nuita köyhän kamraateja, nimittäin inisee piikit tanasa ilima sakiana ainaski keskikesällä.
Pohojos-suomalaisille perinteisiä maallikkojohtosia kylärukkouksia pijetään ympäri vuojen. Ihimiset kokkoontuu niihin hilijentyyn ja kuuleen Jumalan sannaa. Erityisisä tillaisuuksisa järijestettään ehtoollisia, joihin osallistuminen täsä ympäristösä on tojellinen elämys.
Partiolaiset palastaa kirkkoon ahaneesti sekä leirien aikana että juhulapäivinä. Tärkeimpiä tapahtumia lippukunnan jäsenille on luppauksen anto-tillaisuuvet, joita viirataan kirkosa juhulallisesti. Vanahemmakki pääsee völijyyn.
Poksin synttärimuilutusKu tuo Ylitalon Poksi oli tulosa miehen ikkään täsä joku aika sitte, niin Merihaaran Tynkyrä telefoneeras mulle, ettois tähellistä asiaa. Pitäs pittää palaveri.
Noli hunteerannu Ingerttilän Raijan kans, että häätyy sen Poksin pääm menoksi jotaki koiruutta keksiä, ku tuherrettiin samalla luokalla lukiosa ja se o alavariinsa orkaniseerannu luokkakokkouksia. Ei me muut ois saatu niitä aikaseksi. Mutta Poksi on niin touhukas. Muutama muuki Raaheen janttautunu luokkakamraati suksuteltiin völijyyn.
Poksi muilutettiin juhulapäivän iltana säkki pääsä Pattijoen Mehtäkirkkoon. Iliman Ritva-rouvan myötävaikutusta koko rojekti ois menny lekkeripeliksi.
Puhakan Jorma siunasi pariskunnan ja piti meille niin hienon iltahartauven, että pois tieltä. Puhheesa se muisteli menneitä. Ne on tuntenu Poksin kans toisesa kakarasta asti ja kuluttanu housun takamuksia saman luokan penkillä jo keskikoulusa.
Ennen Poksin merkkipäivää tuumattiin yhesä, ettei sitä tartte synttäreinä hurvitella restorantisa. Mehtäkirkko on passeli paikka mukavalle yhesä ololle sillonki, ku ei olla järkkäämäsä mittää virallista jupileerausta tahi kirkollista häppeninkiä.
Kirsti VähäkangasLähteet: Raahen kaupungin kotisivu/www.raahe.fi, Juhani Pyhtilä: Haastattelu
Juttu on julkaistu Raahelaisessa 2.8.2003. - Sivun sisältöä ei päivitetä.
Lisää tietoa pdf-tiedosto/Pattijoen kunta
Kotikirkkomme
Räntätty raaheksi