 |
 |
 |
Katupeiliä kutsutaan myös juorupeiliksi. Kuva: Kirsti Vähäkangas
Monen talon ikkunan ulkopuolella oli ikivanha katupeili, talon vanhojen mieluisa kapine, joka heille mittaili katujen elämää. Sen ääressä mummut, jotka eivät enää jaksaneet käydä kaupungilla, istuivat seuraten hiljaisen kaupunkinsa liikettä, pysyen siten itsekin vielä elämän mukana.
Silmälasimuorista ja katupeilistä raahelainen keksi arvoituksenkin: "Mikä se on kun kahen klasin läpi kattoo kolmanteen?"
Mutta tarvittiin ikkunapeiliä muuhunkin. Hyvänahkainen kapteenikin, joka ei tahtonut saada pidetyksi ohjissa vallatonta poikajoukkoansa, katsahti vain katupeiliin puhellen:
- Mammakin sieltä näkkyy tulevan. Ja heti asettui telmäävä joukko aloilleen.
Toimittaja Annikki Wiirilinna kertoo kiehtovalla tavalla artikkelissaan Kokkolan katupeilien kautta sikäläisestä elämänmenosta 1800-luvulla. Jutun tapahtumista löytää helposti samankaltaisuuksia Vanhan Raahen tapahtumiin. Katupeileistä seurailtiin ohi kiitävää elämää. Palovartija päristeli rummullaan. Poikaviikarit tekivät kolttosiaan.
Lyhyt lainaus artikkelista:
"... Mutta epäilemättä kurkisteltiin toisiaan joskus myös juorupeilistä, uutinten raosta. Siihen aikaan naiset hyvin paljon istuivat kotona koruommel kädessään - miksipä ei tuo istuinpaikka saattanut olla joskus niinkin että siitä mukavasti saattoi kurkistaa juorupeiliin..."
Juttu löytyy Kokkolan kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston nettisivulta. Tässä suora linkki juttuun:
Lähde: Internet sivu: http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/katupeili.htm
Sivun sisältöä ei päivitetä.
Räntätty raaheksi
Ookko kuullu