Etusivulle

Räntätty raaheksi


Kirkkokatu

Talvinen Kirkkokatu. Kuva: Kirsti Vähäkangas

Annan päivä enteilee joulua

Annan päivä on allakasa joulukuun alakupuolella ja sillon talavinen yö om melekeempä pisimmillää eikä ihte jouluun oo ennää ku reippaat pari viikkua.

Kaks pimiää ov vastakkain. Aamupimiäsä saa konkoilla työmaalle ja iltapimiäsä huppuroija takasi kottii. Valon lähteitä ei löyvy palijo muuvalta ku kaupan hyllyltä. Monellaiset ulukovalot on tullu muotiin ja kaamosmasennuksen parantelluun on tarijolla erityisiä kirkasvalolamppuja.

Joulurauhasta on turha puhua joulun alla, ku joulumyynti alakaa nykyvään jo ennen Annan päivää. Kauppiaat on ihav villisä, ku pittää tehä tulosta. Ja me tavalliset ihimiset hurahettaan mukkaan kaupallisseen hömpötykseen.

Raahesa viirattiin entivanahaan Annan päivää suurella antaumuksella. Päiväv viettoon kuulu, että kaupungin nuoret miehet ja naiset nousi ylös siinä kolomen tai nelijän kieppeillä ja pukkeutu semmosiin kamppeisiin, ettei niitä ois tunnistettu. Naiset saatto essiintyä merimiehinä. Nuoret miehet tälläyty akkain tamineisiin.

Joku yritti höynäyttää kamraatit laittamalla hatun silimille ja harson naamalle. Seuraavana vuonna kaverukset huikki hynttyitä, ettei henkilöllisyys ois palijastunu.

Völijyyn otettii jos jonkulaista pelivärkkiä, jolla saatiin ääntä ilimolle. Tarkotukseen kelepas paistinpannut, kattilan kannet, päälärit, kalikat, lehemänkellot ja muut mahottomat kalakuttimet.

Koska oli Annan päivä, niim muistettiin nimenommaa Annoja. Kymmenittäin kaikennäköisiä kummajaisia rymisteli jonku täkäläisen Annan akkunan alle ja piti semmosta mekkalaa, että Anna-rukka varmasti heräsi. Tähän tyyliin käytiin tervehtimäsä mahollisimman monta juhulakalua. Koko aamupuoli yötä mennä rymmyytettiin katuja ristiin rastiin. Karnevaalimeininki päätty vasta iltahämärisä.

Usseimmat Annat oli jo tottunu siihen, että heijät nimipäiväaamuna herätettii. Ne pistouvas pullat ja kahavit onnittelijoille. Jokku Annat tykkäs huonua, jos niitte akkuna unohtu. Mutta oli semmosiaki Annoja, joitei erikoisemmin inspireerannu koko nimipäivähöösäys. Sitä ei voitu välttää, etteikö naapurikki ois päässy osallisiksi Annan päivän humusta. Koirat intoutu haukkuun ja meteli senku ylty. Mutta perimätievom mukkaa raahelaiset muisti aina, että Annan päivä ov vaa kerrav vuojesa.

Kerrotaan, että yks Anna oli hilipassu pappilaan karkuun ja remujoukko oli tullu peräsä. Siinä tohinasa heräs pastori ja suuttu tulliin tappuroihin. Tästä seuras, että Annan päivän ilottelut päätty monen huumorintajusen suureksi mielipahaksi.
- Olis sitä lystiä saanu kerran vuojesa olla, oli joku surkutellu ja haikaillu hurvittelum perrään.

Siinäpä sitä ois yks aataminaikunen tapa, joka voitas ottaa uusiokäyttöön. Eiköhän tuosa kaamos katkiais, ku puoli kaupunkia hönttäsit naamiaiskamppeisa herättelleen Annoja.

Jonku pitäs orkaniseerata se ensimmäinen häppeninki. Ja kuvitelkaapa, mikä markkinarako täsä ois ahaväärin tekijöille! Hullunkuriset hynttyyt menis ku kuumille kiville ja kaikenlaiset hilavitkuttimet vaihtas omistajjaa.

Mutta mitä mahtas nykyset järijestyssäännöt sanua aamuöisestä mekastuksesta? Ja entäs kerrostalloisa asuvat Annat ja niitten rannit? Eppäilemättä joku alottas nimby-liikkeen. Siis Not In My Back Yard! Elikkä raahelaisittain: Pois mun pihamaalta!

Kirsti Vähäkangas

Lähteet: Raahen tienoon historia III, Raahen juttuja/Raahen lukion 2 B-luokka v. 1987, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 4.12.2002. - Sivun sisältöä ei päivitetä.

Lisää tietoa Annanpäivän vietosta seuraavissa jutuissa:
  1. Annanpäivän viettoa vanhassa Raahessa
  2. Perinteitä puohataan henkiin Raahessa
  3. Anna-kulta, Anna-kulta, herää jo, herää jo!
  4. Olipa kerran vuojesa tuo Annanpäivän aamu

Räntätty raaheksi

Etusivulle