 |
 |
Raahe-seuran lippu liehuu museon rannassa Pekanpäivien ajan. Kuva: Kirsti Vähäkangas
Kraaselin majakasta oli ensin huomattu kotilaivan täysin purjein puskevan ulapalta Raahea kohden ja sen merkiksi oli heti vetäisty flaku ylös. Ja siitä sinkosi kaupunkiin iloinen humaus: Pooki flakkaa! Enempää ei tarvinnut sanoa. Koko kylä siitä tiesi, että kotilaiva oli tulossa. Näin kuvaa Samuli Paulaharju raahelaisen laivan saapumista kotisatamaan.
Mereltä palaavat muistivat kotiaan tuomisilla
Mieluisia tuliaisia lapsille ja aikuisillekin olivat pienet fiikunamatot, joita tuotiin Espanjasta ja Italiasta. Välimeren maiden appelsiinit, aprikoosit ja plummonit, Saksan äpylit ja marjamehut sekä Englannin pisketit olivat myös tavallisia tuomisia.
Moni pienikin koti sai porsliinitavaroita kuten Englannin kultamukeja, kahvikuppeja, lautasia, fajanssiruukkuja, juomalaseja tai porsliinikoiria. Hyvin tavallista oli tuoda emännälle leninkivaate tai shaali. Tyttäret saivat huiveja, pojat lakkeja.
Marjelinilla oli tuomisinaan lentokalan siipi. Pyyllä puolestaan kaunis paratiisilintu. Paulaharju luettelee kirjassaan lisäksi seuraavia tuliaisia: simpukoita, koralleja, merihevosia, möhkäkaloja, sahahain ja krokotiilinpäitä, kilpikonnia, kokospähkinöitä, maissintähkiä, Haitin tupakkaa, sokeriruokoa sekä villien ruohohameita, aseita, työkaluja, nenäkapuloita, koristeita, viuhkoja ja kaikennäköistä kummaa.
Näistä ihanista ja eriskummallisista tuomisista karttui Raahen museon laaja ja ainutlaatuisen monipuolinen kuriositeettin kokoelma.
C. R. Ehrström perustaa museon
Raaheen muutettuaan Ehrström huomasi pian, kuinka erikoisia ja arvokkaita merimiesten tuliaiset olivat. Hän ryhtyi tarmokkaasti toteuttamaan ideaansa museon perustamisesta.
Huhtikuussa 1862 hän keräsi kaupunkilaisilta rahalahjoituksia museon perustamista varten. Lokakuussa samana vuonna hän kirjoitti Oulun Wiikkosanomiin artikkelin museoiden hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta. Tuohon aikaan museot toimivat yleensä yliopistojen yhteydessä. Raahen museo on Suomen ensimmäinen paikallismuseo, jonka kokoelmat on tarkoitettu suurelle yleisölle.
Kokoelmat olivat aluksi Ehrströmin kotona, sitten ala-alkeiskoululla ja Raatihuoneessa. Kun merenkulku hiljeni 1890-luvulla, vapautui pakkahuoneelta tilaa museolle huone huoneelta. Vuonna 1919 museo sai koko alakerran haltuunsa, yläkerrassa toimi kirjasto.
Kun kirjasto muutti Pekkatorille vuonna 1960, sai museo koko talon käyttöönsä. Vuonna 1990 Raahen museo sai kaipaamaansa lisätilaa Rantakadun toiselta puolelta, Soveliuksen talosta.
Suomen suurin kauppalaivasto
Raahe oli jonkin aikaa Suomen suurin laivanvarustajakaupunki 1860-luvulla. Raahelaiset omistivat noin 60 suurta purjelaivaa. Raahessa rakennettiin yli 100 laivaa ynnä pikku purtilot päälle. Raahen museo kertoo näistä suuruuden ajoista monella tavalla.
Museon kokoelmissa on noin 30 purjelaivamaalausta, laivojen pienoismalleja sekä purjelaivojen esineistöä kuten esimerkiksi loki, öljypussi, seelipussi ja kapteenin lääkevarasto.
Kööpenhaminalainen taiteilija L. Petersen on maalannut useimmat raahelaislaivoja kuvaavat taulut. Usein taulujen tausta oli valmiiksi maalattu ja tilaaja sai valita mieleisensä, esimerkiksi kuvauksen jostain tutusta satamasta. Laiva kuvattiin tauluun yleensä kolmelta eri suunnalta.
Museon pienoismalleista useimmat kuvaavat Raahessa rakennettuja laivoja. Merimiehet rakensivat pienoismalleja eräänlaisina ammattipätevyyden näytteinä.
Wanha herra vetonaulana
Kuvassa nuorempi vanha herra sukellusharjoituksissa.
Kuva: Raimo Ukonaho.
Raahen museon tunnetuin esine lienee maailman vanhin 1700-luvulta peräisin oleva sukelluspuku, Wanha herra, joka on jälleen palannut retkiltään kotikonnuilleen.
Kapteeni Johan Leufstadius (nuorempi) lahjoitti sukelluspuvun museolle 1860-luvulla. Eräiden pukuun liittyvien yksityiskohtien perusteella on päätelty, että se on todennäköisimmin valmistettu Suomessa. Varsinkin sukelluspuvun pieksumaisten jalkineosien perusteella on tultu tällaiseen johtopäätökseen.
Lisätietoja:
Raahen museon sivuilta